Linjasaneerauksesta puhuttaessa tarkoitetaan kerros- tai rivitalon käyttövesi- ja viemäri
järjestelmän uusimista. Työ voidaan suorittaa eri menetelmin ja yleensä linjasaneerauksen yhteydessä uusitaan talon sähkönousukaapelit.
Perinteinen linjasaneeraus
Perinteisestä linjasaneerauksesta puhutaan, kun kaikki vanhat käyttövesi- ja viemäriputket poistetaan rakenteista. Tässä menetelmässä olemassa olevat rakenteet avataan ja vanhat putket poistetaan. Putkia poistettaessa joudutaan rikkomaan pintarakenteita ja sen vuoksi kylpyhuoneet saneerataan tässä yhteydessä. Toinen vaihtoehto on jättää vanhat putket ja viemärit rakenteisiin ja rakentaa uudet tekniikkahormit esimerkiksi porrashuoneeseen tai huoneiston kuivaan tilaan. Tässä tapauksessa vanhat rakenteisiin jäävät viemärit ja putket huuhdellaan ja tulpataan.Uudet nousulinjat voidaan rakentaa vanhoihin hormeihin. Toisinaan vanhat nousuhormit ovat niin ahtaita, ettei uusi tekniikka ja paksut eristeet mahdu hormiin vaan hormin kokoa joudutaan kasvattamaan tai tekemään kokonaan uusia nousuhormeja.
Perinteisen linjasaneerauksen yhteydessä kylpyhuoneiden pintarakenteet puretaan kantaviin rakenteisiin asti, seinät oikaistaan ja lattioihin tehdään kaadot lattiakaivoa kohti.
Uusi tekniikka asennetaan vanhan katon ja uuden alakaton väliin. Vesikalusteille tulevat putket tehdään pinta-asennuksena. Perinteisin menetelmin suoritettu saneeraus kestää noin 12–14 viikkoa asuntoa kohden. Asunnossa ei ole suositeltavaa asua tänä aikana,
sillä asuntoon ei tule vettä, eikä viemäröinti ole käytössä. Jos sähkönousut uusitaan saaneerauksen yhteydessä, asuntoon ei tule myöskään sähköä.
Viemärin sisäpuolinen saneeraus
Putkiston saneeraus voidaan suorittaa myös sujuttamalla tai pinnoittamalla viemäri. Pinnoitusmassoja on useita erilaisia ja pinnoitettaessa viemärin sisäpintaan muodostetaan itsekantava putki edellisen sisään. Pinnoite levitetään joko ruiskuttamalla tai sivelemällä useita kertoja, jotta saavutetaan riittävä kerrospaksuus 2 – 5 mm:ä putkikoosta riippuen. Sujutettaessa vanhan putken sisälle viedään tehtaalla valmistettu sukka tai putki. Tässä menetelmässä on tärkeää, ettei vanhan ja uuden putken tai sukan väliin jää ilmatilaa, vaan sukka tarttuu tiiviisti vanhaan putkeen. Jotta viemäri voidaan pinnoittaa tai sujuttaa, sen on oltava pääosin ehjä, eikä siinä saa
olla tukkeumia. Sujutettaessa viemäri ensin puhdistetaan jyrsimällä ja se tallennetaan videolle. Tämän toimenpiteen yhteydessä selvitetään viemärin kunto. Jos viemärin kunto sallii sisäpuolisen saneerauksen, pienet reiät paikataan ja viemäri joko sujutetaan tai pinnoitetaan sisäpuolisesti. Toimenpiteen jälkeen viemäri kuvataan uudelleen ja tarkistetaan että saneeraus on onnistunut eikä pinnoitteeseen ole jäänyt reikiä.
Vesiputkia ei suositella saneerattavaksi sisäpuolisesti, sillä ei voida olla varmoja siitä, erittyykö saneerausmateriaalista kemikaaleja veteen. Käyttövesi tuodaan asuntoihin erillisiä uusia nousulinjoja pitkin joko porrashuoneessa tai asunnoissa erillisessä tekniikkahormissa. Tässä tapauksessa rakenteita ei jouduta rikkomaan eikä kylpyhuoneita jouduta uusimaan. Tämä on tietenkin eduksi niissä asunnoissa, joissa kylpyhuoneet on hiljattain saneerattu. Viemärien saneeraus on yleensä hyvin nopea toimenpide verrattuna perinteiseen linjasaneeraukseen, jolloin asukkaan väliaikainen asumisjärjestely ei muodostu kovin pitkäaikaiseksi. Ilman vettä joutuu olemaan yleensä noin päivän, kun nousuputket
yhdistetään huoneiston vesijohtoon. Viemärien pinnoitukseen kuluu muutama päivä, joten ajallisesti tämä metodi on erittäin kilpailukykyinen.
Haitta–aineet
Asbesti on silikaattimineraali, jota on käytettiin rakennusmateriaaleissa vuosina 1922–1960- ja 1970-luvuilla sen käyttö oli runsaimmillaan. Asbestin käyttö kiellettiin Suomessa 1993 ja EU:n alueella 2005. Asbestia esiintyy putkieristeissä, ruiskutuseristeenä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, maaleissa, liimoissa, rakennuslevyissä, ilmastointikanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa, kaakeleissa, vinyylilaatoissa, palokatkoeristeissä, ovissa, etenkin palo-ovissa, proppausmassoissa, sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa. 1970-luvulla ja sitä ennen remontoiduissa tai rakennetuissa kylpyhuoneissa on mitä todennäköisimmin käytetty asbestipitoisia tuotteita. Asbesti aiheuttaa syöpää ja sen pienet hiukkaset varastoituvat hengittäessä pysyvästi keuhkoihin.
Ennen purkutöiden aloitusta on kohteesta tehtävä haitta-ainekartoitus, josta selviää kaikki kiinteistössä olevat haitta-aineet. Kaikki haitta-aineet eivät ole näkyvillä, mutta kokenut kartoittaja pystyy arvioimaan rakenteissa mahdollisesti piilevät haitta-aineet.
Yleensä rakennuttaja tilaa haitta-ainekartoituksen viimeistään ennen töiden aloittamista.
Jos nousulinjoissa on käytetty eristeenä asbestia, hormien avaus ja eristeiden poisto tulee suorittaa asbestityönä ja jätteet on toimitettava asbestijätettä vastaanottavalle jätteenkäsittelypaikalle tiiviisti pakattuna. Myös vanhoissa laattojen kiinnitys- tai saumalaasteissa on usein asbestia, jolloin kylpyhuoneen pintarakenteet on purettava haitta-
ainetyönä. Purkutyöstä on tehtävä purkutyösuunnitelma työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle seitsemän päivää ennen työn aloittamista. Alue, jolla suoritetaan asbestitöitä, on merkittävä ja rajattava selvästi.
Toinen vanhoissa rakenteissa esiintyvä haitta-aine on kreosootti eli kivihiilipiki. Kreosootti on kivihiilitervan tislausjäännös, joka sisältää satoja orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä. Kreosootti sisältää PAH-yhdisteitä, jotka ovat polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä. PAH-yhdisteet aiheuttavat syöpää ja perimämuutoksia. Kreosoottia käytettiin yleisesti vesieristeissä 1950-luvun loppuun saakka. Toinen, parempi ja turvallisempi, vesieristeenä käytetty tuote oli bitumi, mutta tätä ei aina ollut saatavilla. Haitta-aineita sisältävien materiaalien purkutyöt on aina suoritettava haitta-ainepurkuna
osastointimenetelmää käyttäen. Työalue on eristettävä ja alipaineistettava HEPA-suodattimella ja tarvittaessa aktiivihiilisuodattimella varustetulla ilmanpuhdistimella. Purku-
töissä työntekijän on käytettävä P3/A2-suodattimella varustettua koko- tai puolinaamaria, pölyä ja tarvittaessa PAH-yhdisteitä läpäisemätöntä suojahaalaria sekä käsineitä.
Haitta-aineiden purkutyö on luvanvaraista toimintaa.
Urakointi
Rakennusurakassa pääurakoitsija on sopimussuhteessa rakennuttajaan ja vastaa työmaan johdosta. Pääurakoitsijalle kuuluu YSE 1998:n mukaiset velvoitteet sekä urakkasopimuksessa tai -asiakirjoissa esitetyt velvoitteet. Pääurakoitsija vastaa työn etenemi-
sestä sekä ali- ja sivu-urakoiden aikatauluttamisesta. Aliurakoitsijoiden ketjuttamista ei yleensä sallita, vaan se voidaan kieltää urakka-asiakirjoissa.
Aliurakoitsija on sopimussuhteessa pääurakoitsijaan ja toimii hänen alaisuudessaan.
Sivu-urakoitsija on sopimussuhteessa rakennuttajaan ja suorittaa pääurakkaan kuulumatonta työtä.
Aliurakoitsijat ovat pääurakoitsijan tärkeitä yhteistyökumppaneita, jotka suorittavat töitä pääurakoitsijan osaamisalueen ulkopuolelta. Linjasaneerauksissa tällaisia töitä ovat yleisesti LVI- ja sähkötyöt. Etsittäessä aliurakoitsijaa ei aina kannata etsiä halvinta vaan on
parempi toimia hyväksi havaittujen yhteistyökumppanien kanssa. Kun tunnetaan toimintatavat puolin ja toisin, voidaan olla varmoja, että työt hoidetaan asianmukaisesti, eikä urakkarajoissa ole epäselvyyksiä. Luotettavat yhteistyökumppanit ja yhteiset referenssit
ovat eduksi myös neuvoteltaessa uusista urakoista.